Laine piti kuitenkin huolen muutamista muodollisuuksista, erottaen muun muassa Katrin omaisuuden yhteisestä pesästä, ja sai morsiamensa kirjoittamaan siitä holhoojalleen.
Silloin vasta Katrin levottomuus heräsi ja ajatus pysähtyi punnitsemaan, hämärästi peläten sitä uutta ja outoa, mikä nyt oli tulossa. Hän kirjoitti Alpre Harjulle:
— Valto tahtoo jättää Kaivolan talon minun yksityiseksi omaisuudekseni, koska se on minulle tullut niin perin kummallisella tavalla, niinkuin hän sanoi. Ja kun sitä nyt ajattelen, käy talo minulle rakkaaksi ja kaikki, mitä sen yhteydessä on. Tunnen vasta kuuluvani sinne ja kuvittelen toisinaan, että joskus voisin siitä itselleni loihtia sen pilvenreunaisen talon, josta Kaivola tahtoi kuulla juuri ennen kuolemaansa. Nyt kun koko maailma on minulle avautunut, rakastan pikku soppeani Harjussa. Pyydän Teitä, rakas Holhoojani, huolehtimaan kaikesta siellä niinkuin tähänkin asti. Kaipaan sanomattomasti Teidän lämmintä myötätuntoanne ja ikävöin Teitä.
Holhooja kirjoitti lyhyen vastauksen, ja Katri lähti matkalle raskaalla mielellä tapaamatta häntä. Taavi Arvo pysytteli myöskin poissa hänen näkyvistään tuottaen monta raskasta hetkeä Katrille selvästi osoitetulla kylmyydellään. Katri ei tahtonut näin ollen erikoisemmin taivutella näitä läheisiä ystäviään olemaan läsnä vihkiäisissä, jotka pidettiin aivan vähissä väissä rouva Kaaren luona.
Valto Laineen tuliset kiireet oli vihdoinkin katkaistu kuin miekaniskulla umpisolmu, ja mies istui nuoren vaimonsa kerällä paahteisessa rautatievaunussa pakosalla siihen onnen eristettyyn olotilaan, jota ainakin hän oli kiihkeästi odottanut. Laineen kuumuudesta ja mielenliikutuksesta hehkuvien kasvojen lihavuus oli käynyt hyvin tuntuvaksi, mutta onnellisuus teki ne kuitenkin miellyttäviksi. Hän jäi katselemaan Katria unohtaen kaiken muun ympärillään.
Katri liikahti levottomana ja vaivautuneena peittelemättömästä tunteellisuudesta.
— Valto, älä katsele sillä tavalla, se kiusaa minua! — sanoi hän harmistuneena.
— Turkanen, milläs tavalla? Nyt sinä olet omani ja minä katselen, niinkuin minua haluttaa.
Katri nousi ja etsi paikan vaunun toisesta nurkasta, missä istui kaksi hyvin vanhaa naisihmistä. Hän pääsi akkunanurkkaan hymyillen kiitollisena vanhuksille ja voitti heidän suosionsa alkaen keskustelun.
Vanhukset puhuivat vain ruotsia ja Katri suomea. Keskustelu kävi siten raskaaksi ja katkonaiseksi. Seuraavalla asemalla hän nousi liikkuakseen ja samassa hänen miehensä nouti hänet paikalleen.