— Kaikki hyvin.
He nyökkäsivät toisilleen istuen käsi kädessä — ja unohtuivat pitkiksi tunneiksi vaieten kuuntelemaan toistensa sydämenlyöntejä.
— Valto, — sanoi Katri, — kerro minulle jotakin menneisyydestäsi.
— Minä olen syntynyt…
— Älä, älä! — Katri tukki korvansa.
— Peeveli, mitä sitten?
— Ei mitään.
Katri kääntyi selin, katsellen akkunasta. Hetken kuluttua hän katsoi suurin silmin Valtoa.
— Minä en tunne sinua ollenkaan. Olet kuka tahansa ja mitä tahansa.
— Minä en ole näyttelijä. En osaa kääntää sisäpuoltani nurin niinkuin takkiani. Ja olisitko tyytyväisempi, vaikka saisit tietää kauppa-asiani ja liikkeeni tilan?