— Sata tänne kyllä mahtuu. Mitä sanot, jos hommaisimme remupäivälliset? Maksoi, mitä maksoi!
— Kernaasti minun puolestani.
— Voitko alkaa huomenna valmistukset? Tänään on keskiviikko, lauantaiksi voisin lähettää kutsut.
— Minäkö? Ei lähde mitään, en kykene, ja sitten — ei ole aikaa.
Heitä Hilman huoleksi.
— Mitä ihmettä! Mitä minä sinulla tekisin?
— Minulla sinä et mitään teekään, ei suinkaan siitä ole puhetta ollutkaan.
— On, turkanen, siitä se juuri onkin puhe. Nyt vasta alkaa olla!
— Vai niin.
Katri nousi pöydästä.
— Minun pitää lukea osaani.