Valto Laine pyörähti samassa ovelle, kun Katri avasi mennäkseen huoneeseensa.

— Katri, ole nyt hyvä ja kuuntele, mitä minulla on sanottavaa. Olemme viime aikoina kulkeneet hiukan eri teitä. Ne peevelin asiat — mutta nyt sinä saat auttaa minua ja pyrkiä yhteisiin.

— Päivällisten pidolla!

— Älä nyt konstaile. Ymmärrät kai, että minulla on oikeus valmistaa itselleni vaikuttava asema.

— Päivällisillä…

— Älä koettele minun sisuani, sen varoituksen annan.

— Jatka.

— Tahdon, että tuttavamme saavat hyvän käsityksen suhteestamme ja kodistamme.

— Päivällisillä.

Valto Laine löi nyrkkinsä pöytään katsoen tuimasti Katriin ja hilliten itseään sanomasta, mitä suuttumus vaati.