— Minä olen sanonut: en kykene laittamaan päivällistä eikä minulla ole aikaa. Anna Hilman huoleksi. Lupaan olla emäntä pöydässä. En mitään muuta!
— Ohho! — huokasi Laine. — Olen liian kauvan jättänyt sinut omiin hoteisiisi. Menen heti johtajan puheille ja pyydän häntä vapauttamaan vaimoni teatterin palveluksesta.
Katri tuijotti mieheensä sanattomana, heitti ylpeästi päätään katsoen silmästä silmään.
— Siihen sinä et koske! — Jos kuitenkin koskisin.
— Siitä voi olla vain yksi seuraus.
— Sinä pääset pois teatterista ja ennätät olla emäntä minun talossani.
— Ei, lakkaan olemasta sinun vaimosi. Valto Laine nauroi väkinäisesti.
— Pikku Katri, älkäämme yrittäkö näytellä täällä kotona.
— Olet oikeassa, toimikaamme. Minäkään en rakasta sanailua.
Katri pujahti huoneeseensa ja sulki oven. Hän oli nyt oma vankinsa. Toinen ovi johti makuuhuoneeseen ja toinen ruokasaliin. Hänen piti odottaa, kunnes Valto poistuisi kotoa.