— Laine rakastaa vain itseään ja kenties rahojaan. Kyllä minä sen nyt ymmärrän. Mutta teidän kaikkien tähden tahdon minä vielä tämän kerran seurata häntä, — lisäsi Katri hiljempänä ja astui saliin.
— Oletko jo parempi? En aavistanut, että sinä olit rasittunut. Olisin kohdellut sinua siinä tapauksessa toisin, — aloitti Laine ja tyytyi kättelemään vaimoaan hellänä ja huolestuneena. — Mitä tulee teatteriin, olen ehkä ollut liian jyrkkä vaatimuksissani, mutta se taas johtui siitä, ettei minulla ollut oikeata käsitystä sinun lahjoistasi sillä alalla. Maisteri Harju kävi luonani ja selitti, mistä oli kysymys. Tietysti minä olen luonnollinen suojelijasi ja avustajasi taiteellisella urallasi. Johtaja on kyllä saanut riittävän ja sopivan selityksen.
Laine puhui yhteen mittaan, hilliten kuitenkin tavallista hätäilyään. Katri ei voinut uskoa korviaan. Eikö hän siis tuntenutkaan tuota miestä, niinkuin oli luullut. Tunnustiko hän tosiaan erehtyneensä ja luottiko hän maisteri Harjun sanoihin?
— Lähdemmekö kotiin? Minä olen kaivannut sinua, — jatkoi Laine yhä hellän varovaisesti.
Katri iski häneen leimuavan katseensa, mutta Laine ei ollut siitä tietävinään. Hän kesti hyvin vaimonsa epämääräisen hymyn, joka saattoi sisältää ivaa, mutta voi myös olla nuoren naisen keino saada mies kesytetyksi.
Katri sanoi jäähyväiset rouva Kaarelle, ja Laine jätti hänelle suklaalaatikon monien lämpimien kiitosten ohella vaimonsa puolesta.
He ajoivat vaieten lyhyen matkan kotiin, ja sinne saavuttua esiintyi Laine edelleen hellänä, perin maltillisena aviomiehenä, joka anteeksiantavasti kesti vaimonsa hermopuuskaukset.
Katri siirtyi huoneeseensa syyttäen tämäniltaista esiintymistään teatterissa saadakseen olla häiritsemättä.
Katsomo oli sinä iltana täynnä yleisöä, ja Katri saapui kotiin kukitettuna. Karkoittaen mielestään omat harminsa hän olikin antautunut näyttelemään parhaimmilla voimillaan. Ja yhä varmemmin hän tunsi kerta kerralta olevansa kotonaan vain näyttämöllä unohtaessaan kaiken muun maailman.
Laine oli häntä vastassa Teatterikujalla, ja ihmeeksensä tapasi Katri kaikki toverinsa kerääntyneinä heidän kotiinsa ennen häntä. Hän oli tahallaan viivytellyt pukuhuoneessaan peläten palata arkielämän tympäisevään todellisuuteen.