Nainen nousi. Katri katsoi häneen kysyvästi.
— Minä olen teille aivan outo, rouva, mutta asianhaarat pakottavat toisinaan meitä naisia kummallisiin suhteisiin. Minulla on poika. Ehkä olette ystävällinen ja katsotte tätä valokuvaa.
Hän näytti noin kymmenen vanhan reippaan pojan kuvaa.
Katri huudahti:
— Onko tämä mieheni omaisia? Oletteko sisar tai…?
— En, arvoisa rouva. Poika on hänen poikansa. Katri jäykistyi, katsoi naiseen siristetyin silmin ja kysyi ankarasti:
— Mitä sellainen puhe tietää?
— Voitte ymmärtää, ettei minun ole helppo tulla tänne, mutta muuta neuvoa ei ole. Poikani syntyi Ruotsissa. Laine vaati minua lähtemään sinne, kun ei tahtonut mennä naimisiin kanssani. Ensin sain avustusta, mutta sitten kun sain pienen paikan sekatavarakaupassa, elätin pojan ja itseni. Olen tullut hiljan kotiin äitini vuoksi. Hän on vanha ja ilman hoitajaa. En sentään olisi hänenkään vuokseen yksin tullut, mutta en voinut panna poikaa kouluun vieraassa maassa.
— Oletteko puhunut Laineelle?
— Olen kirjoittanut monta kertaa.