— Selvästi ja asiallisesti, niinkö?
— Liitin pojan kuvan ja kirjoitin olevamme täällä ja pyysin kannatusta pojalle tai että hän ottaisi lapsen kokonaan kustantaakseen. Minä en mitään tarvitse.
— Hyvä, saanko pitää tämän kuvan?
— Kyllä, rouva.
— Kuinka kauvan siitä on, kun kirjoititte? — Kuukausi.
— Ettekä ole saanut vastausta?
— En, vaikka lupasin puhutella teitä, ellei muu auta.
— Kirjoittakaa osoitteenne tuohon, — sanoi Katri työntäen vieraalle paperipalan. — Saatte kyllä vastauksen.
— Tuhannet kiitokset, rouva, pojan vuoksi kiitän teitä.
— Ymmärrän kyllä.