— Onko Alpre…? — kuiskasi hän eteisessä.
— Olemme juuri syömässä illallista, — sanoi rouva Kaari. — Tule sinäkin.
— Ei, kiitos. Voinko jäädä tänne yöksi? Minä soitan Laineelle, etten mene sinne.
Hän aikoi sanoa: kotiin, mutta kummallinen vastenmielisyys vaati sanomaan: sinne.
— Minne sinä tarkoitat? — kysyi rouva Kaari.
— Voi, rakas … luonnollisesti kotiani! — huudahti Katri alistuvaisena peitellen mielialaansa.
— Olet väsynyt, en tullut ajatelleeksi. Tahdotko mennä huoneeseesi?
Tietysti sinä voit jäädä koska tahansa, — puhui hyväsydäminen rouva.
— Hyvä, rakas täti, tulin Alpre Harjua tapaamaan, saanhan puhutella häntä, ennenkuin hän menee?
— Tietysti, lapsi kulta. Heti paikalla. Miten on oikein? Alpre on myös aivan kuin haihtunut omasta itsestään. Mikä teidän oikein on?
— Onko hän onneton? Olenko minä tehnyt väärin, kun näin myöhään…?