Hän oli aamulla lähettänyt tavaransa rouva Kaarelle ja lähti nyt jalan, jättäen kotinsa ainaiseksi.
Katri ymmärsi kyllä joutuvansa ankaran paheksumisen alaiseksi, mutta nyt hän ei säikkynyt eikä tinkinyt. Toisin ei voinut olla.
Laine koki monin keinoin saada hänen päätöksensä muuttumaan, ja Katrin oli aina oltava varuillaan, sillä Valto oli uhannut pakolla taivuttavansa, ellei saisi hyvällä.
Nyt kun ratkaiseva askel kerran oli otettu, sai Katri tukea ystäviltään, jotka ympäröivät häntä suojelevana voimana. Laine huomasi pian kadottaneensa vaimonsa ainaiseksi, vaikka epätoivoisen kiihkeänä yritti vakuuttaa hänen ystävilleen avioeron mahdottomuutta.
Katri ei kuitenkaan osannut arvioida, mitä hänen ottamansa askel oikeastaan merkitsi.
Vähitellen, muutaman päivän kuluessa, levisi huhu erosta ollen kaikkialla yllätys. Kukaan ei tiennyt varsinaisesti mitään, ja niin sepitettiin merkillisiä tarinoita, jotka eivät suinkaan Katria hellävaroen pidelleet. Hyvätkin tuttavat alkoivat vieroa, hän ei saanut teaatterissa uusia osia, vaan tunsi karsauden saartavan itseään joka puolelta.
Taavi Arvo liittyi jälleen entistä lujemmin vaaran uhatessa toveriaan puolustamaan. Se olikin Katrin ainoa pidäke teatterissa, kunnes he kumpikin olivat väsyneet kulkemaan työttöminä.
— Minä en kestä enää, — selitti Katri. — Etkö lähtisi minun kanssani maaseudulle?
Oli jo kevättalvi, ja he saivat vaikeuksitta lomaa teatterista ja valmistelivat lähtöään kaupungista muutamain muiden näyttelijäin kera.
14.