Eräänä iltana lähti Katri tavallista myöhemmin tapaamaan maisteri Harjua hänen asunnossaan. Kruunuhaan kadut olivat melkein pimeitä, joten oli vaikea, paikoin mahdoton tuntea ketään matkan päästä. Katri astui rauhallisesti tähdäten katseensa pimeässä eteensä. Äkkiä hän pysähtyi havaitessaan laajaan takkiin puetun miehen ilmestyneen pimeästä toiselle puolelle katua. Hän tunsi miehen Laineeksi ja juosten kappaleen matkaa ennätti porttikäytävään, jonne ei kuitenkaan uskaltanut jäädä, vaan pyrki perille.
Astuessaan sen talon portaille, missä maisteri Harju asui, oli Laine häntä vastassa.
— Siis kuitenkin, — kuiskasi Katri. — Mitä tahdot?
— Mitä sinulla on täällä tekemistä? — kysyi Laine.
Katri avasi oven omalla avaimellaan, jonka oli saanut juuri tätä käyntiään varten, aikoen astua sisään vastaamatta miehelleen, mutta Laine esti sen ja pidätti häntä rappusilla.
— Vastaa, mitä teet täällä?
— Ole hyvä, käy pois tieltä, minulla on kiire! — sanoi Katri välittämättä kysymyksestä, kun pelkäsi herättävänsä miehen raivoa mainitsemalla minne aikoi.
— Kaikissa tapauksissa tulen minä mukaan, — sanoi Laine.
— Ole niin hyvä, — sanoi Katri hilliten äänensä huomatessaan, ettei voinut häntä millään estää.
— Sano kuitenkin ensin, minne menet! — kovisti Laine.