— Odota, seuraan sinua ovelle.
Askeleet lähenivät nopeasti, ja kun he olivat ulko-ovella, harppasi joku nuorukainen Lainetta seuraten ulos. Katri veti oven säppiin silmänräpäyksessä ja juoksi ylös henkeään pidätellen, syösten menehtymäisillään ystävänsä rauhalliseen huoneeseen.
— Mitä nyt? — ennätti Alpre kysyä nousten kiireesti tukeakseen Katria, joka kalpeana hoippui ovelta ja yhä kiihkeästi kuunteli ääniä portaista.
— Sulje ovi! — huusi hän osoittaen ovea, aivan kuin yhä vielä torjuakseen sieltä odotettavaa vaaraa.
— Mikä siellä on? — kysyi Alpre Harju, hänkin kiihtyneenä.
— Sulje ovi varmasti! — pyysi Katri yhä. Maisteri Harju väänsi salvan kiinni.
Katri heittäytyi hänen syliinsä ja itki rajusti.
— Se huojentaa, huojentaa! — huohotti hän ja kertoi tyynnyttyään kohtauksen Laineen kanssa.
Alpre Harju vaikeni pitkän aikaa synkkänä tuijottaen eteensä.
— Minä puhuttelen miestä huomenna, — sanoi hän lopulta.