— Auta minua, kuuletko jymyä? Se on kuin ukkosen ääni. Se tulee, sen voima lamauttaa ja tukehuttaa minut, auta, päästä minut kahleista! — huusi Katri.
Katri kirkaisi ja liikahti vuoteellaan vapautuen painajaisesta. Hän avasi silmänsä ja nosti kätensä huutaen: — Auttakaa, auttakaa!
Keskilattialla seisoi Valto Laine hattu kädessä päällysvaatteissaan, talon emäntä seurassaan.
Katri huusi kimakasti tuijottaen heihin ja vaipui samassa hervottomana vuoteelleen.
— Mitä tämä tietää? — kysyi Laine.
— Hyvä Jumala, rouva Juonala on sairas. Tulkaa, hän on pyörtynyt!
Rouva haki kylmää vettä ja hoiteli Katria palauttaen hänet tajuihinsa, mutta ei voinut käsittää, miksi Katri huusi yhä Laineeseen tuijottaen.
— Lienee minun syyni, olen varmaan säikäyttänyt. Hän on sairas, hyvin sairas. Katri! — yritti hän murtuneella äänellä, mutta sairas huusi yhä tuijottaen heihin.
Laine peitti silmänsä ja riensi pois hyvästelemättä.
Alpre oli tavannut lääkärin ja kiirehti tuomaan hänet mukanaan aavistamatta, mitä oli tapahtunut.