He vaikenivat tunnustellen itseään nimittääkseen ne syyt, jotka heidät ehdottomasti erottivat.
— Kummallista, — sanoi Laine hymähtäen, — matkalla ajattelin vielä mahdolliseksi saavuttaa sinut.
Katri sävähti kalpeaksi ja sanoi arasti:
— Ja nyt…?
— Nyt minä rakastan sinua enemmän kuin ennen. Sinä olet minulle pyhä ja kallis … en osaa pitää koreata puhetta.
Laine kääntyi pois peittääkseen tunnettaan ja Katri lepäsi liikkumattomana.
Hetken kuluttua Laine palasi akkunan luota, jonne oli siirtynyt, ja sanoi rauhallisemmin:
— Sen vuoksi annan sinulle vapautesi takaisin.
Katri kohosi istumaan ojentaen Laineelle molemmat kätensä, ja hänen suuri kiitollisuutensa ilmeni loistavassa katseessa, joka yhä oli syventynyt ja kirkastunut, samalla kuin ensimmäisen nuoruuden kukoistus oli vaihtunut kalpeuteen ja sielukkaisuuteen laihtuneilla kasvoilla.
— En muuta voi, — sopersi Laine tarttuen ojennettuihin käsiin. —
Sinä olet niin muuttunut. Se murtaa sydämeni säälistä ja kaipuusta.