— Anna minulle suuta, se on sairaan ja kuolevan rukous.
Katri käänsi jälleen päänsä pois.
— Niin, älä anna, minä en ole sinulle millään tavalla otollinen enkä saa sinua kiusata, sinua, hyvä ja kaunis lapsi. Sinä olet paljon parempi kuin kukaan — niin kukaan sellainen, jonka minä tunnen. Ja sinä olet oppinut ja koulua käyt maisterilla. Ethän sinä voi minua suudella.
Katri painoi äkkiä huulensa sairaan suulle ja poistui huoneesta.
Hän ei kuitenkaan kauaa viipynyt, toi vettä ja auttoi sairasta hänen juodessaan.
— Puhu minulle, — pyysi sairas.
— Mitä minä puhuisin, en osaa Jumalan sanaa.
— En minä tahdo Jumalan sanaa, puhu sinä itsestäsi.
— Eihän minusta itsestäni ole mitään puhumista.
— Puhu ajatuksistasi. Mitä sinä itse ajattelet, kun et lue kirjoja?