— Siitäkö talostani pilven reunalla?
— Niin, siitä talostasi.
— En minä sitä rakentaisi tänne Harjuun.
— Miksi et?
— Minua aina niin naurattaa, kun mehiläinen puskee päänsä ruutuun ja surisee ja purisee hengen edestä. Se luulee pääsevänsä ulos. Se on niin hullunkurista, kun ei se koskaan sillä tavalla pääse. Jos minä nyt rupeaisin asumaan Harjussa, niin en koskaan pääsisi suureen maailmaan, ja sinne minä tahdon. Minä tahdon oikein kauas, tahdon nähdä paljon ihmisiä!
— Jos minä jäisin eloon, etkös tulisi minulle emännäksi?
— Enhän minä sitten voisi päästä maailmalle.
— Et, etkös tulisi?
— En, en minä tulisi.
— Minä olen rikas. Metsä on hyvin suuri, olen laskenut sen sadantuhannen arvoiseksi.