— Niin, miksikäs ei Juonalassa, siellä viulu sentään paraiten laulaa, — sanoi ukko, kun juna jo vihelsi.
3.
Kesä teki tuloaan, ja rouva Kaaren ehdotus Katrin kokeesta täytyi siirtää syksyyn. Teatterien johtajat olivat jo poistuneet kaupungista, ja maisteri Harju tahtoi vielä vähän aikaa valmistaa holhokkiaan.
— Kyllähän käytännöllinen harjoitus on välttämätöntä, mutta meidän tulee pitää varamme, ettei olla aivan kypsymättömiä. Voidaan joutua hylätyksi, — sanoi hän Katrille.
Vähät hän aavisti, minkä pelon ja epävarmuuden kipinän hän jätti Katrin kesäseuraksi. Tyttö ei päivääkään menettänyt lukematta tai harjoittamatta, milloin vain sai yksinäisyyttä. Työ oli ainoa rauhoittava ja lohduttava turva.
Kesäsiirtolassa asui viikon aikaa eräs näyttelijä, ja Katri kadehti hänen varmuuttaan. Hänen kohtalonsa oli jo päätetty, hänen tulevaisuutensa taattu. Hän oli jo saanut näytellä Daniel Hjortiakin.
Katri rohkaisi kerran itsensä ja kysyi, oliko Sigridin osa herra
Arvon mielestä mielenkiintoinen.
Näyttelijä hymähti: — Eipä juuri.
— Ettekö sentään tahtoisi ottaa kohtauksia Hjortista näytelläksenne minun kanssani?
— Miksi ei, jos se teitä huvittaa. Mutta miksi ei jotakin hauskempaa ja ihan yleisölle?