— Tai kujeilla.
— Ei, oli ihan tosissaan. Hän oli yksinkertainen siinä suhteessa.
Niin, tuli taas luokseni, pukkasi kylkeen ja sanoi: — Se on silkkiä!
— Te näyttelette tuon varsin hyvin, ehkä olette sen sepittänytkin.
Siinä on onnitteluni kaksipuolinen, — sanoi Katri ärsytellen.
— Sepittänytkö? Ei maksa vaivaa. Tässä maailmassa — tarkoitan teatteria — on niin paljon…
— Mitä? — heitti Katri väliin, varomattomasti paljastaen tiedonhalunsa.
— Eipä juuri mitään — suuremmoista … tietysti!
— Se on suuremmoista, — päätti Katri juhlallisesti. — Minäkin aion teatteriin!
— Onnittelen, — sanoi herra Arvo laimeasti.
Katria harmitti avomielisyytensä, ja samassa hän aiheettomasti sanoi hyvästit jättäen nolostuneen seuralaisensa yksin.
— Kuinka viihdytte täällä? — kysyi herra Arvo toisena päivänä tavatessaan Katrin siirtolan ruokasalissa suuruksella.