— Kas tuota kerjäläistä, kun osaa ylpeillä, — ja kuin piloillaan hän huusi koiralle pihassa: — Ot kii!
Koira työntyi ärhentelemään ja repi Katrin laajaa hametta. Katri veti tuppipuukon taskustaan ja löi sen päällä koiraa, kiiveten yli aidan, mutta koira ei hellittänyt.
— Katsokaas tuota ottelua, — sanoi Anna Kaivolan nuorelle isännälle, joka tuli Eetun kanssa Mattilan tuvasta.
Eetu ärjyi koiralle ja kysyi Katrilta:
— Puriko se?
— Kun Anna usutti, — sanoi Katri.
— Sinä kävit luvattomasti minun aitassani, vaikka vielä varastaisit, — sanoi Anna.
Katrin silmät levisivät, ja hän jäi sanattomana tuijottamaan ihmisiin edessään. Kyyneleet nousivat himmentämään katsetta, ja hänen avuttomuutensa oli niin puhuva, että Eetu sanoi sisarelleen:
— Älä sellaisia puhu.
— Minä sain kangasta Harjusta ja minä teen hameen, — sanoi Katri ponnistaen kaikki voimansa pidättääkseen itkua. — En muistanut kainaloneulosta.