— Ettäkö punaiset rupeaisivat peijakkaiksi! huudahti Valtari nousten sohvalta.
— Alas kaikki, se on nyt taksana. Ensin kyllä pysyttiin yleisissä asioissa. Se helsinkiläinen pääpukari, maisteri Pouta on läpiliipattu mies, sai ne aamulla järkiinsä. Nyt tahdotaan laasta puhtaaksi kaikki yhdellä iskulla, selitti nahkuri laapaisten kämmenellään pöytää.
— Pyyhkäistäkö koko höskät ja tehdä punaiset onnellisiksi?
— Kaikki poliisit pantiin pois viralta ja meidän pormestarimme, — no, taisihan siinä olla vikaa miehessä. Kansalaiskaartille on annettava poliisien aseet. Niin kuuluu olleen määräys jostakin etäämmältä seudulta ja nyt niitä kaartilaisia ruvetaan värväämään.
— Entä sitten? kysyi Valtari jännittyneenä.
— Entä sitten? Niillä on hiivatisti rautoja ahjossaan.
— Sanon teille: porvarit pannaan ahtaalle ja maltaankäry tuntuu kauas.
— Mitä sinä tarkotat?
— Oluttehdasta.
— Onhan se lakossa ja lukossa. No, pannaan vahteja, hevosmiehiä.