— Paras on nousta ruunan selkään ja ottaa "volverit" käsille.
— Pelkäätkö sinä nahkojasi, ivasi Valtari vanhaan tapaansa.
— Minä ennustan, että kohta herra oluttehtailija pelkää kinttujansa, sanoi nahkuri.
— Älähän nyt, olemmehan kaikki isänmaallisia, yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Se on niin kaunista, että minunkin kuivettunut sydämeni alkaa kukkia. Aamulla marssin mukana kulkueessa ja huusin eläköötä. Se oli ikimuistettava hetki, puhui Valtari ja sai irti kyyneleenkin silmäkulmastaan.
— Tänä iltana he piirittävät talonne ja laskevat maahan oluenne, ellei saada kosolta vahteja.
— Peijakas, mitä on tehtävä? Eikö voisi keksiä jotakin — mitään ukkosenjohdatinta? Jos yrittäisi tehdä heidät oikein onnellisiksi, valmistetaan syötti, laitetaan ohjelma, oikein korea.
Nahkuri ärähti: — Taitavat olla sellaisia lintuja, etteivät noki kuolleita kärpäsiä. Mutta minä kuulin, että Tampereelta on tulossa muuan punainen julistus.
— Telefonoidaan, sähkötetään, lähettäkööt resiinalla!
— Se hiiva ehtii kyllä vähemmälläkin meidän taikinamme kuohuttaa, murisi nahkuri.
— Sitten ei auta muut kuin vahdit.