— On, mutta ellei meitä olisi ollut… — Mahdollisesti.
— Airi viittaa vähän siihen, että tulisi pyytämään sinua asiainsa hoitoon. Mitä sinä sanot?
— Luuletko sinä kutsun tulleen siitä syystä?
— Se on tullut juuri sen vuoksi. Mitä sinä sanot, rakas, puhu!
— Näyttää tosiaan olevan asioita, jotka eivät mahdu tarkalleen meidän valmiisiin kaavoihimme.
— Isä on siellä nyt avutonna, elämänsä työ lähellään eikä kuitenkaan käden ulottuvissa, ajattele hänen tuskaansa voimattomuudessaan — eikä kukaan tahtoisi auttaa — kunniakasta vanhusta! Anttu, rakas, ethän sinä voi kieltää!
— Anna minun miettiä selvällä päällä. Kun sinä noin puhut, en voi vastustaa.
— Suo minun vain tämä ainoa kerta taivuttaa sinun sydäntäsi. Minä en koskaan enää muuta pyydä. Se olkoon sinun ja minun suuri sovitusuhrini isälle — isälle, rakas!
— Vain yhdellä ehdolla.
— Sano!