— Minusta tuntuu kuin olisimme ennen tavanneet, sanoi Virva.
— Se kai johtuu siitä, että ihmiset ovat nyt lähempänä toisiaan kuin tavallisesti, ainakin minä lukeudun kaikkien suomalaisten veljeksi.
— Eikö totta, on ihanaa elää näin, näin — välittömästi.
— On tosiaan oikein hauska kuulla puheita, niissä ei sanoja säästetä eikä tempperamenttiä puutu, antaa tulla vaan hyvän ja pahan sisun, suut puhtaaksi puhua pitää!
— Nyt elämme hetkessä, jatkoi Virva.
— Niin, on pysyttävä aallon harjalla taikka selvemmin sanoen pidettävä kiinni myötätunnosta kaikkialla, vaalittava jokaista todenmukaista aatetta, missä muodossa se ilmeneekin, se on nyt voimaa, joka voi luoda uutta elämää.
— Miksi juuri nyt?
— Nyt on onnenpyörä kohdallamme, sattuma ja sallimus apuna.
— Luuletteko tämän lakon voivan tuottaa käänteen ja onnen oloihimme?
— Minä uskon ja tahtoisin, että tekin siirtyisitte minun puolelleni täydellisesti — uskossa.