— Kutka porvarit?
— Maksattehan te kaikki työväelle palkat, vaikkei työssäkään olla.
— Tarkkaas nyt, Mikko, eikös ne taaskii sano, että on tasajako? huomautti Maija.
— Älä nyt höpise, kuulenhaa mie sen ja ymmärrän.
Maija tahtoi päästä selville, ja hän niiasi Poudalle kysyen rohkeasti: — Onkos se nyt oikein niin tarkotettu, että jaetaan tasan, että saa maata, kellä ei ole maata?
— No, sehän se on tarkotus, että maata maatonkin sais ja sulhanen morsiamen nais, sanoi Pouta sulavalla hymyllä ja kaatoi limonaatia lasiin. — Hei, juokaa limonaatia! Tasajaon limonaatia!
— Kattos kuinka se on höyli, sanoi Maija Mikolle syvään niiaten ja joi.
Ovelta töytäsi kaupungissa hyvin tunnettu sosialistinainen Hilma
Roima sisään touhuisena ja punaisissaan.
— Mitä uutisia? kysyttiin, sillä jokainen saattoi nähdä, että hänellä oli paljon sydämellään.
— Ettäkö ole kuulleet? Senaatti on lyöty alas!