— Kaihan se juhannukseen tulee ja oikein junalla. Rupesi saamaan hyvää palkkaa ja kotona vielä viraaplaa.
Aatu ei hetkeen aikaan sanonut mitään, sillä hän ei ollut selvillä, mitä Liena tarkotti "viraaplaamisella".
— Sattuikos Paavolan Villeä näkemään? kysyi emäntä.
— Nähtiin monta kertaa, sanoi olevansa jauhomakasiinin päällä.
— Kas tota pahuksen vääräsäärtä, vai vääntää säkkiä makasiinin päällä! nauroi Aatu.
— Älä vanhan ihmisen puheita vääntele, torui emäntä.
— Minkäs minä sille mahran, se on Helsingin puolen puhetta, puolusteli Liena viedessään kuppia pöydälle. Kiitoksia, se oli niin hyvää kahvia, että oikein kävelee vattassain ja pitkin ruumistain.
Liena sai pussiinsa jauhoja ja muuta hyvää ja lähti mökkiään kohti.
Portailla tuli kylän nuori seppä vastaan.
— Ennen virstan väärään, ennenkuin kupparin vastaan, sanoi hän ja hyppäsi johteiden yli pihaan.
— Voi, hylky sinuas, olisit eres sääres taittanut, niin kyllä oppisit kupparia kunnioittamaan, senkin viirunaama!