Tytöt kikattivat ja olivat laulavinaan mukana.
— Tuleeko Miina huomenna tanssiin? kysyi Seppä-Kalle Miinalta.
— Jos äiti päästää, sanoi Miina.
— Sekö kup…! Seppä ihan sävähti omaa tuhmuuttaan ja Miina punastui.
Samassa Aatu veti Miinan piiriin tanssimaan ja seppä jäi itseään sadattelemaan. Häntä sapetti oikeastaan se, että Aatu vei tytön ihan hänen vierestään. Seppä heitti piirin ja meni keinua ympäri heittämään. Palatessaan hikisenä ja hengästyneenä tapasi hän Aatun ja Miinan tuttavallisessa puhelussa eivätkä he näyttäneet tietävän mitään hänen urotyöstään. Silloin seppä teki rivakan päätöksen, että — eiköhän tuota kupparin tyttärelle kelpaisi! Olihan hän jo kauan Miinaa katsellut, mutta kuka tuota nyt kupparin vävyksi… Se tyttö oli tullut vietävän koreaksi, ja vaikka olisi seitsemän kupparia hännillä, niin totta vieköön koetan!
Seppä raapi korvallistaan: — Kun tuli siinä portaissakin johteen yli loikattua… Sen saksan saaperi, mutta isäukon lähetän, lähetän kupparin uhallakin!
Tolperi ukko, Seppä-Kallen isä, nikkari, oli pitänyt perinpohjaista juhannusta ja oli vielä juhannusaamuna aika hiprakassa, ja silloin hän oli mainio puhemies.
Vanha Tolperi ilmestyi Lienan mökkiin.
— Mistäs nyt tuulee, kun nikkarikii kupparin mökkiin tulee? sanoi
Liena happamena.
— Eihää nyt tuule, vallan on tyyni, mutta tulinhaa minä, kun se meiän poika tahto. Se on ähkinnyt ja puhkinnut koko yön kuin paha mulli. Mutta rehellinen sillä on aikomus ja hyvä se on mies.