— Kyllä Aatu olisi sieltä hakenut.

— Oliskohan? kysyi Liena silmät suurena.

— Vai sinne Aatu olisi jättänyt!

— Eihän emäntä mahra minulle vihainen…

— Eihän se kenenkään syy ole, onnettomuus on tullakseen.

Liena painui ovelle takaperoa ja pujahti kuin varjo kuulumattomin liikkein kamarista kuistille ja sieltä tupaan.

Tolperi loikoi ylhäällä katonrajassa "ritsillä" ja tupa oli täynnä jaarittelevaa väkeä. Ukko oli haistanut talossa olevan kannuolutta ja tullut sitä kohmeloonsa kärkkymään, ja kun emäntä hyvin arvasi asian ja antoi haarikallisen, niin oli uni tullut ja painanut taikka nostanut Tolperin katon rajaan nukkumaan.

Kun Aatu ja Miina astuivat sormuksineen tupaan, tuli yleinen hämmästys, sillä Tolperi oli kertonut käyneensä tyttöä pojalleen kosimassa ja nyt odotettiin sepän kihlajaisia.

— Hukka reisu oli Tolperin kosinta, sanoi eräs isäntä. — Tolperi, hoi, nouse ylös!

Katon rajaan ritsin reunalle ilmestyi pörröinen pää, pukin parta ja tihrusilmät: — Mitä, enhän minä enää ylemmäs pääsekkään!