— Tule alas!
Tolperi ryki ja nyki housujaan, harppasi hampaita myöten ritsiltä ja loikkasi lattialle, jotta housut uhkasivat kinttuihin valahtaa. Silloin hän huomasi Miinan ja Aatun, kierteli paria ja katseli.
— Taisin kosia väärin. — Toisin minä tarkotin.
— Älä sinä Tolperi sitä sure, enemmänhän saadaan kihlajaisia, sanoi isäntä.
— He, he, en, sitten sitä vasta ryypätäänkin vaarin kaljaa, kun tää meirän poika muijan ottaa.
Tolperi istui Lienan viereen penkille.
— No, täälläkös sinä, Liena hissuttelet nurkassa, kun kunnian kukkosi laulaa. Hei, missä on pelimanni! Nyt mennään Hollolanpolskaa, niin että tallukat tassaa!
Huolimatta Lienan vastaan hankaamisesta, vei hän eukkoa lattian poikki himphamppua.
— Kas, niin, nyt on kunniantanssi tanssittu eikä ole väärään osuttu.
Puhunhaa minä oikein, eikös niin? huusi Tolperi.
— Oikein puhuttu! huudettiin tuvassa.