Kellari-ilma painosti minua, ohimoissani takoi, käsivarteni painoivat, tunsin pahoinvointia kuin olisin saanut häkää.
Tämä huone on hyvin epäterveellinen, poikanne on varmaan sairas senvuoksi, sanoin astuessani ovelle.
Äidin kasvoilla välähti säikähdys ja hätäinen katse iski poikaan, mutta rauhottuneena hän jälleen hoiteli tulta hellassa, sillä ei hän voinut mitään erityistä pojassa huomata, hiipivä tauti oli vähitellen uhriaan kuluttanut.
Poika tuli vuoteelta, tarttui äitinsä hameeseen ja nojasi siihen luottavaisena, ja äiti silitteli pitkää, vaaleaa tukkaa vedellen sitä sormiensa lomitse.
Minä hätkähdin pojan muotoa, siinä oli jotakin luurankomaista: leveällä otsalla nahka tiukkana paljastaen pienimmätkin syvennykset, nenä terävä ja suora, posket ontot ja pitkät, vaaleat silmäripset. Äidin suun ympärillä oli hienot kärsivällisyysviivat ja hyvä, hellä hymy, kun hän nyt katsoi poikaansa.
Kysyin itseltäni ihmeissäni, miten tuo hempeä, heikkouden sulostama nainen voi lyödä lastaan.
Astuessani auringon valoon kellarista, riipaisi valo silmiäni, ja kun hengitin syvään, vihloi rinnassani, olin huumaantunut ja heikotti. Hetken kuluttua olin kuitenkin entiselläni ja itsekkään tyytyväisyys hiveli tuntoani, ettei minun tarvinnut menehtyä kaupungin Minotauruksen kidassa. Pian riepotin sentään itsekkäisyyttäni ja suunnittelin keinoa, millä saisin vaimon ja lapsen maalle. En päässyt siitä oikein selville, sillä ajatukset kieppuivat yhä vielä kysymyksessä: mitenkä tuo äiti, sellainen lempeä ihminen, lyö lastaan?
Sinä iltana tulin myöhään kotiin ja olin pitkästä kävelystä hyvin väsynyt ja heittäysin vaatteineni sohvalle huokaamaan.
Samassa remahti kellarissa reima hanuri soimaan kitkattavaa valssia ja tanssivien askeleita kuului, akkunani helähtivät ponnekkaimmissa tahdeissa, lattiani johti kaikki äänet korviini ja koko huoneeni noudatti valssin tahtia kuin rumpu orkesteria. Valssia seurasi perhospolkka eikä sen pyöräyksistä eikä sipsuttavasta tahdista tullut loppua ollenkaan.
Hermoni kapinoitsivat ja sisuani kirveli, kun en huoneessani saanut rauhaa yöllä enkä päivällä. Nousin melkein raivoissani sohvalta.