Mitä ne laulaa?
Ne laulavat näin: Tule pikku poika metsään leikkimään! Täällä aurinko sinua lämpimästi syleilee, tuuli hyväilee silkinhienoa tukkaasi, huuhtelee ja jäähdyttelee poskiasi; nurmi on täynnä kukkia, joita saat poimia, ja marjoja, joita saat maistella. Ja katsos, tuossa on pieniä kiviä, laitetaan niistä tarha ja tuolla on käpyjä, niistä saatkin lehmiä, lampaita. Ja kuulehan, kun jalkasi väsyy, niin istu puron reunalle. Purossa on vettä, kirkasta vettä ja se hyppelee kivenkolosta kivenkoloon, töyttää lokerosta lokeroon ja huutaa iloisesti: ota kiinni, ota kiinni, jos saat! Sitten se pujahtaa kannon tai puun tai kiven taakse ja vilkaisee sieltä: tui, tui! ja juoksee taas tiehensä. Sellainen veitikka on puro. Ja kun siinä huuhdot jalkasi, yrität sitä kiinni ottaa ja sen kanssa kilpaa juosta, tulet sinä, pieni poika, yhtä iloiseksi ja reippaaksi kuin se puro.
Mennään metsään! huudahti poika ojentaen hentoja käsiään äidille.
Äidin oli vedet silmissä, kun hän katsoi minuun.
Ettekö voisi viedä häntä maalle? pyysin minäkin.
Kyllä, hyvä neiti, kyllä minä vien! sanoi äiti liikutettuna ja itki vaalien lasta hellällä innolla.
Kaupunkiin he jäivät.
Jonkun ajan kuluttua tuli äiti luokseni ja pyysi katsomaan poikaansa.
Tauti on nyt hiukan hellittänyt. Se poika parka on nukahtanut vähä väliä ja söikin tänään hiukan, mutta puhuu aina siitä suuresta metsästä ja purosta ja pyytää teitä tulemaan.
Kyllä minä tulen.
Eihän siinä enää toivoa ollut.