— Se oli uhkarohkeata.
— Pyh, voisin loikata korkeammaltakin.
Minua harmitti hänen kopeutensa.
— Juostaan kilpaa! huusin uhillani ja käännyin häneen selin riisuakseni kengät jalastani, mutta Arvo asettui eteeni ja katseli.
— Et saa katsella jalkojani, kun riisun.
— Mitä minä niistä! sanoi hän halveksuen.
— Mitä sinä sitten?
Seurasin hänen katsettaan ja se ahmi minun kiiltonahkaisia kenkiäni.
Hän oli kai koko ajan hölmistyneenä ihmetellyt kaupunkilaispukuani.
Eikö hän ole mölö poika?
Juoksimme laivarantaan, missä Joutsen kelluu. Olin läkähtymäisilläni enkä kuitenkaan päässyt Arvon kintereille. Hän nelistää kuin Putte.
Joutsenen leveällä kokkalaudalla oli hyvä levätä. — Laitetaan tälle purjeet, sanoi Arvo.