— Mistä?
— He, lehvistä!
Hän löysi rannalta kätköistä nuottaköyttä, sitoi toisen pään perään, johti siitä hankaimeen ja keulaan molemmin puolin venettä. Sitten hän haki tuuheita koivun lehviä ja sulloi köyden ja veneen laitojen väliin.
— Olet sinä kekseliäs poika, sanoin.
— Höh, pidä sinä perää, minä hoidan näitä purjeita ja autan melalla.
Minua nauratti. Olipa tuo poika olevinaan, yritin olla vakava, sillä tuollaiset poikaviikarit yltyvät temppuilemaan, kun niille nauraa. Soma hän on, tukantupsu otsalla ihan kuin Putella. Arvon on sentään kihara.
— Sinulle sopisi ylioppilaslakki vallan mainiosti, sanoin.
Arvo vihelsi.
— Miksei sinua olekkin pantu kouluun?
— Herroja on jo liiaksikin ja isä sanoo, että maamiehen koulu on pellolla, eikä maan kamaraan kynnet pysty, ellei niitä lapsesta saakka hio!