Tietysti hän sai huoneen ja otettiin vielä täyshoitoon, vaikkei se alunpitäin ollut tarkotus. Tantti piti oikein kunnianaan hoitaa häntä hyvin.
Minusta koko kaupunki oli muuttunut. Hän saattoi minua toisinaan käsityökouluun ja tiemme kulki erään kallion poikki ja siellä me usein istuimme. Kotona oli kaikki kuin unta ja juhlaa. Pelkäsin herääväni todellisuuteen, jolloin hän olisi hävinnyt.
Kerran hän kysyi minulta, miksi minua sanottiin Mailiksi.
— Joku täti lienee ollut Maija Liena ja hänen mukaansa olen saanut nimeni. Mikä teidän nimenne on?
— Erland, sanoi hän ja katsoi minuun.
— Runollinen.
— Ajattelette kaiketi Rydbergin Singoallaa.
— Ajattelin.
— Äitini lienee ajatellut samaa antaessaan minulle nimen. Hän ei silloin aavistanut, että minusta tulisi suomenkielinen ja nimestäni Lanni.
— Runous ja mustalaiset taitavat hävitä maailmasta.