Isä vilkaisi hellästi äitiin muurin luona.
— Minnekäs sinä, muori, ne havaslangat laitoit?
— Minäkös ne laitoin minnekään. Unohdit kai ostamatta taikka jätit laivaan kaupungista tullessasi.
Oli somaa nähdä, kuinka isä oli joutuvinaan hämille.
— Taisin tosiaan jättää sinne kahvilaan. Join siellä lasin keltaista ja se hylky meni päähäni. No, muori, älä nyt tuosta. Menen hakemaan sieltä pian takaisin ne kalat, jotka sinne keväällä vein.
Isä vilkaisi minuun veitikkamaisesti ja äiti myhähti hellan ääressä.
— Saatkin tuoda suolasilakoita väelle, kun on nuottakin rikki, ja ne parsinlangat unohdit.
— Katsoppas, muori, tuonne rannalle päin, sanoi isä.
— Rupeatkos sinä nuottaa paikkaamaan juhannusaattona, kun sen tuonne olet levittänyt?
— Emme taida toista kertaa tarvita mennä nuotalle tänään.