— Jos minä saisin lakia laatia, en jättäisi eloon ainoatakaan raihnaista olentoa.
— Olisinko minäkin kuolemaan tuomittavien joukossa?
— En oikein vielä tiedä, mutta siltä näyttää. Niin hän sanoi silloin.
Hermia tuli sisään ja Aimo sanoi:
— Se edellinen sairastamiseni palaa aina uudestaan kummittelemaan unessani, kun vaan vaivun horroksiin.
— Sellaiset muistot ovat aina hyvin vastenmielisiä, sanoi Hermia terävästi ja katsoi Aimoon sivulta.
Aimon raukeat silmät avautuivat ja katsoivat suoraan ja pelottomina
Hermiaan.
— Riippuu siitä, mitä kuvia näkee ja missä suhteessa niihin nyt on.
— Tohtori puhuu minulle kuin luokalla oppilailleen.
— Parhaimmista tunteista ei ole meidän kesken koskaan puhuttu selvillä sanoilla.