— Mahdotonta tietää sellaista.
— Meitä oli ensin kaksi. Eräs naislääkäri pani tämän alkuun, mutta hänen täytyi väistyä.
— Sinun tieltäsi.
— Niin, hän yritti kyllä hyvällä ja kovalla saada tästä ihannesairaalaa ja torui minua joka päivä telefonissa. Minä laskin puhetorven hiljaa koukulle ja annoin hänen torua. Hän toi sairaita. Minä ihmettelin, miksi he olivat valinneet sellaisen lääkärin. Sairaat menivät toiselle lääkärille. Tohtori parka väsyi ja möi tappiolla osansa, siirtyi toiseen kaupunkiin ja siellä hän menestyy hyvin. — Minkä pahalle voi, parasta on olla siihen koskematta.
— Et usko, kuinka sellainen virkistää.
— Onpa sinulla erinomainen tapa urheilla nujertamalla ihmisparkoja.
— Oo, ei se nyt niin aivan jokapäiväistä urheilua ole. Ainoastaan jos se hyvin kannattaa, jos…
— Noo…?
— Tiedätkö sinä, miksi saat maata yhdeksän viikkoa, vaikka koko juttu piti olla selvä kolmessa?
— En oikein.