— Otaksutko jotakin?
— Minä en tahdo sitä ajatella.
— Minä tahdon kuitenkin puhua. Minä sanoin sinulle kerran liian paljon enkä voinut jäädä siihen, mihin silloin jäin, ennenkuin sinä sairastuit uudestaan.
— Ja kuitenkin oli minun tunteeni sama kuin sinun tunteesi.
— Ehkä hetken, mutta sitten… niin, minä tunsin sen. Sinä ajattelit sitä toista. Minä en voinut sitä kestää. Siitä täytyi tulla täydellinen loppu taikka sitten…
— Sinä olit oikeassa.
— Sinä et tajua, mitä minä tarkotan. Samantekevä, saat sen kuulla selvin sanoin. Sinun piti ostaa minut kuoleman uhalla. Vasta silloin minä toivoin saavani uskoa sinuun!
— Kuoleman uhalla…?
— Kuoleman uhalla, Aimo, kuoleman uhalla! Sano, puhu, anna minun kuulla yksi ainoa sana!
Armahda minua! Minä olen ollut hirveässä tuskassa sinun tähtesi!