Hän puhui niin levollisella varmuudella, etten voinut olla häntä ärsyttämättä.
— Oletko sinä aina noin yksinkertaisen varma asiastasi?
— En, kuului hiljainen vastaus.
Katsoin häneen ja tunsin päässeeni hiukan lähemmäksi. Olin kiitollinen enkä kiusannut häntä enää.
— Katsohan, jatkoi hän, Jumalan tiet ovat jyrkkiä, vaativat ylivoimaista ponnistusta, kunkin oma jumala…
— Onko sinulla oma omituinen jumalasi?
— On!
— Miksikä sinä hänet käsität?
— Vaikea nimeltä sanoa nimetöntä.
— Eikö Kristus ole sinun Jumalasi?