— Muistan sinun valittaneesi, ettet ole lämmittänyt etkä oikein palanut, mutta tästä päättäen lienet kuitenkin aika lailla liekehtinyt, koska tarvittiin niin paljon vettä sitä jäähdyttämään.
— Sitä poikaa minun on ikävä. Et tiedä, kuinka suloiselta tuntuu, kun sellainen potkiva ja kämpyröivä pikku olento likistää käsivartensa kaulaan ja sopertaa: — Täti yliin, täti yliin! Tuntee johonkin kelpaavansa.
— Kuule, tuo se poika tänne! Minä omistan sinut ja pojan täydellisellä tyranniudella ja iloitsen armeijan tappiosta.
— Ei, älähän nyt. Minä olen jo vuokrannut huoneet.
— Olet vuokrannut…
— Niin, rupean ruokaemännäksi.
— Siitä sinun olisi pitänyt neuvotella minun kanssani.
— Sinä olet vanha koulukoni, tätä et ymmärrä.
— Onko sinulla varoja?
— Äitini muuttaa tänne. Hänellä on täydellinen kalusto ja vähän rahoja. Minä teen työtä.