— Ihan hiuksen päälle.

— Sinä näytät väsyneeltä.

— Olemme valvoneet.

— Ja riidelleet?

— Niin ja saaneet kumpikin voiton itsestämme — tällä kertaa.

— Pelkäätkö, että toiste kävisi toisin?

Helgan silmissä välähti ja hän nousi lepäävästä asennostaan. — En, minä uskon, että voitamme. Ja silloin on…

— Uusia taistelun syitä.

Hän katsoi minuun pitkään ja ojensi molemmat kätensä.

— Olkoon, tämä elämä ja Eeli on sen arvoinen. Minä rakastan häntä juuri sen vuoksi. Nyt en tee kylmällä järjellä rakkauden töitä, teen rakkauden pakosta ja elämänhalusta!