— Kuinka on nyt laita? kysyi Helga. Kuulin tuolin rutisevan ja arvasin Helgan istuneen vuoteen viereen.
— Huonosti, sanoi mies ja yski röhistellen. — Noussut tänne rinnan alle turvotus. — Matliena hieroo — se on tänään pyykillä — hyvä ihminen — hoitaa… — Matliena sanoo, että nyt se on jo sydämessä — tulee loppu. Kiitos, että kapteeni tuli.
— Kuinkas muutoin, sanoi Helga.
— Te minua armahditte — tahtoisin rauhassa kuolla — olisi sanottavaa…
Kuulin sairaan raskaan hengityksen.
— Teillä on vaikea. Minä autan istumaan, sanoi Helga.
— Te autoitte minua hädässä, sanoi sairas nyt selvemmin.
— Te itse tahdoitte myöskin.
— Tahdoinhan minä, mutta ruumiskoneeni oli päässyt pahaan vauhtiin, ei auttanut jarrut.
Hän yski vähän ja lämpeni puheesta. Kielikin suli eikä enää kangertanut kuin ensin.