Ulla-emäntä pyyhki kyyneleitään.
— Jos onni olisi häntä suosinut — ei, minä en voi sitä sanoa.
— Kuoliko hän tapaturmasta?
— Upotti itsensä.
He olivat kumpikin vähän aikaa vaiti ja itkivät.
— Älkää kertoko Uuraalle, — pyysi Leena, — kuinka Anja kuoli.
— Ei saisi tehdä syntiä synnin päälle tuntoonsa tulematta. Olen minäkin ollut liian hellä, ja siksi tämä on tullut. Tyttö oli kuin omani ja nyt kuolemassa vieläkin rakkaampi. Minun täytyy puhua pojalleni.
— Ei, äiti, Uuras on vielä niin nuori. Moittikaa minua.
— Ettehän te tiennyt Anjasta.
— Tiesin enkä tiennyt. Anja kävi täällä hääpäivänä.