— Eikös ukki sitä kaipaa? Eikö elämä täällä tunnu aika somalta?
— Ei se minulta täällä oikein luonnista. Pitäisi olla tärkkikaulus ja lankkisaappaat enkä minä vanha mies sellaisiin kakkuloihin rupeaisi.
Leena siirtyi lähemmäksi ukkia ja lyöden polvelle kehoitti:
— Kertokaa nyt taas jotakin hauskaa!
— Mistä, Uuraastako?
— Niin, tietysti. Millainen Uuras oli siellä kotona, ennen muinoin?
— Aika veijari, juoksi keinut ja tanssit ja rimputteli hanuria.
— Taisi olla aika velikulta!
— No, ennen varjelen kapallisen kirppuja, ennenkuin sellaista poikaa hulluttelemasta!
— Sellainen monihenkinen veijari! — nauroi Leena.