— Katselitte kyllä, miksette sitten sanonut niille? — kivahti Uuras. — Ovat muuranneet kutomasalin seinään ne kelvottomat tiilet, jotka jo hylkäsin. Niissä oli huonoa savea.
— Kyllähän minä sitä toimitin, ettei saisi ottaa siitä kasasta.
— Päätyseinä pullistaa hiukan yhdeltä kohtaa.
— Eikö miehet itse huomaa? — ihmetteli hänen isänsä.
— Kyllä minä ne panin huomaamaan, mutta niillä peeveleillä on jokin syy kiusantekoon. Se on aivan ilmeistä.
— Eikös voi sopia? — kysyi ukki katsoen sivulta poikaansa.
— Sopiako, hoh, yksi tahtoo yhtä, toinen toista, kaikki ovat sisua täynnä eikä kukaan tottele!
— Valitatko sinä, ettei totella? Sinähän olet aina saanut kivetkin kiirehtimään!
— Kiirehän sillä tehtaan työllä on. Ne juupelit tietävät sen, että joka päivä merkitsee minulle paljon. Ja nyt ne tahtovat näyttää olevansa herroja markkinoilla. Tehdään erehdyksiä — pura pois, juopotellaan — odota! Tehdas kiristää, ja minä saan maksaa sakot myöhästyneestä työstä. Tämä nahjusteleminen on niin vietävää!
Leena tuli salista sanomalehti kädessä.