— Tässä ne ovat, käärinkö ne paperiin?
— Tee se, lapsi! Mitä sanot, Eliisa, jos meidät vapautetaan sairaalan urakasta?
— Luovutteko kilpailusta, mestari Uuras? Eliisa kätteli Murtolaa tutunomaisesti.
— Oletteko ennestään tutut? — kysyi Uuras.
— Olemme olleet luokkatovereja yhteiskoulussa, — selitti Eliisa.
XVIII.
Eliisa oli orpotyttö, jonka molemmat vanhemmat olivat kuolleet, ensin isä, Uuraan töissä ollut työnjohtaja, ja sitten myöhemmin äiti tytön ollessa kymmenen vanha. Vanhemmilta oli jäänyt hiukan varoja, ja kun Uuras määrättiin holhoojaksi, päätti hän kasvattaa tytön omalla kustannuksellaan. Alusta saakka oli Eliisaa pidetty kuin omaisena perheessä, ja vuosien kuluessa tämä läheinen suhde oli yhä vahvistunut.
— Niin, sinähän kävit kuusi luokkaa, — sanoi Uuras. — Oletteko ylioppilas? — kysyi hän Murtolalta.
— En, erosin jo viidenneltä ja menin teollisuuskouluun, — selitti nuori mies.
Saatuaan Eliisalta paperit käärittyinä hän poistui.