— Niin monet ovat sanoneet, että mestari teki siinä urakassa liian hyvää työtä — —
— Ihmiset ovat aina niin viisaita. Minä tein hyvää työtä, sillä muuta en voi. Minä en osaa tehdä siloitettua ja heikkoa, minä teen vain kestävää ja jykevää, niin että seisoo iankaikkisesti.
— Sanoivat, että aineet olivat liian hyviä ja kalliita.
— Lapsi kulta, olethan sinäkin tottunut työhön ja tiedät, että hyvä työ on iloa. Minä nautin työstäni, vaikka tiesin omaisuuteni menevän. Olisin voinut hyppiä vaikka harakkaa, kun kaikki oli kunnialla päättynyt. En pahoittele, en niin vähääkään, enkä kaipaa sitä entistä varmuuttamme. Nyt alamme taas kahdella tyhjällä kädellä, — puhui Uuras tekeytyen huolettomaksi.
Leena veti salin oven raskaita verhoja syrjään ja astui Uuraan työhuoneeseen komeassa sinivihreässä iltapuvussa.
— Katsos tätä komeutta, sen olen pukenut ylleni siinä uskossa, että sinäkin tulisit mukaan juhlaan, — sanoi hän ja läheni miestään hymyilevänä hyvin tietäen, että nuorekas vartalonsa, jota hän huolellisesti hoiti, oli säilynyt sopusuhtaisena ja notkeana ja ettei kasvoilla ollut muuta vanhentumisen merkkiä kuin kaksoisleuka ja silmien alla pari viivantapaista matalaa ryppyä. — Aion pitää tänä iltana oikein hauskaa, vaikka tanssiakin.
— Vai niin, vai niin, tänään tanssitaan ja huomenna — —
— No, mitä huomenna?
— Lauletaan kai! — sanoi Uuras ärtyisesti. Eliisa siirtyi omaan työhuoneeseensa.
— Vaikka vain, kunhan sinä olisit tyytyväinen. Muu kaikki on perin tyhjää.