— Kiitos, Karl, mene heti, muuten olen niin levoton.
Murtola ilmestyi Uuraan työhuoneeseen ja tapasi hänet siellä kävelemässä edestakaisin pää kumarassa.
— Tahtoisin mielelläni puhutella rouva Uurasta, — sanoi hän.
— Hän on tuolla sisällä! — ja Uuras viittasi saliin päin.
— Mieluummin teitä molempia, jos suinkin sallitte!
Uuras katsoi kummastellen nuorta miestä ja soitti palvelijaa, joka haki talon rouvan.
Leena riensi levottomana sisään, mutta rauhoittui nähdessään Murtolan.
— Ehkä hiukan hämmästytte, kun näin äkkiä ilmoitan, että Eliisa ja minä olemme juuri menneet kihloihin!
Uuras jäykistyi paikalleen ja tuijotti Murtolaan. Äkkiä hän suoristautui kuin olisi vasta tajunnut sanat. Leena onnitteli sydämellisesti, mutta Uuraan tuijottaminen kävi heille molemmille tuskalliseksi. Uuras osasi kuitenkin hillitä itsensä ja sanoi kylmästi:
— Minä en suostu. Eliisa ei ole voinut — — hän on vielä alaikäinen, ja minä olen holhooja!