— Jos niin olisi ollutkin, ei se asiaa muuta, sillä hän ei koskaan ole tahtonut käyttää minun omaisuuttani, — sanoi Leena.
— Niin, rahoja, mutta mitä rahat merkitsevät Uuraan tapaiselle? Pelinappuloita. Teidän kauttanne hän saavutti sen, mihin ei muuten olisi ulottunut: aseman, luoton, pääsyn sivistyneisiin piireihin ja oman kehityksensäkin. Siitä oli vain kädenojennuksen matka johtomieheksi.
— Aivan niin, ja hän ojensi kätensä, käski teitä kaikkia niin kauan kuin häntä halutti. Nyt hän on siihen kyllästynyt, — puhui Leena hehkuvin katsein ja kiihtyi omista sanoistaan.
— Miksi kiistellä? Sanon teille vain yhden asian: hyvin pian huomaatte, että on pakko kuunnella ehdotustani — — Uuraan vuoksi, — puhui Fors heittäen Leenaan uhkaavan katseen.
— Te vihaatte Uurasta!
— Uuras niittää ystäviensä viljaa ja myy sen heille kalliista hinnasta. Minä aion lakata ostamasta, — selitti Fors peittelemättä.
— Minä en käsitä — —
— Uuras on pyytänyt minua takaajaksi.
— Ja te?
— En tiedä, en ole päättänyt. Tahdoin ensin neuvotella teidän kanssanne.