— Minulla on teille vielä maksamatta velkani, se kymmenen tuhatta.
Ja tällä kertaa minun on hyvin vaikea sitä asiaa järjestää. Mutta
itse tahdon ne rahat suorittaa. Uuras ei siitä tiedäkään, — sanoi
Leena.
— Sallitteko, että annan teille hyvän neuvon? — kysyi Fors syrjäyttäen Leenan puheen velasta.
— Olkaa hyvä, sitä minä pyydänkin.
— Suostukaa Uuraan ehdottamaan eroon!
— Entä sitten?
— Minä annan hänelle siinä tapauksessa takuuni.
— Luuletteko, että Uuras suostuisi sillä ehdolla käyttämään apuanne?
— Hätä käskee, eikä siinä pitäisi oleman mitään väärää, — vastasi
Fors tähystäen Leenaa tutkivasti.
— Jos Uuras suostuisi sellaiseen — — sopimukseen, entä sitten?
— Te olisitte vapaa, voisitte mennä uusiin naimisiin.