— Tässä on kirjoitettu pojasta, — härnäsi ukki. Muori kävi uteliaaksi.
— Mitä ne nyt pojasta?
— Täällä kävi sellainen kirjoitusherra tehtaalla katsomassa, ja minä sille latelin yhtä ja toista. Ja nyt se on pantu lehteen.
— Sitten se ei mahda olla mitään oikeata, kun sinä pääsit latelemaan.
— Kuulehan nyt: Tunnettu rakennusmestari Uuras on raivannut itselleen metsään oikean uutisasutuksen. Metsän sisältä kuuluu kilkutusta ja kalkutusta, ja mustat naamat vilkkuvat puiden välissä.
Kaikki on kuin amerikalaista. — — Herra Uuras on itse kuin karhu, pysyy pesässänsä kaiken talvea. Täysin amerikalainen hän on myöskin työnteossa, käyttää omia kouriaan ja hartioitaan antaen palttua hienojen herrojen tavoille — — —
— Olethan taaskin syöttänyt ihmisille juttujasi. Tarvitsisit uuniluutaa paltustasi. Pitäisihän sinun nähdä, että poikaa painaa rahanpuute.
— Mihinkä sitä omista nahoistaan menee, ennenkuin on syli maata sylissä. Kun on ollut niin suuri herra kuin Uuras, niin ei ole hyvä olla pieni herra, täytyy heittää se herruus tykkänään, muuten ei tule hyvä.
— Viis minä siitä! On tuota nyt sitten keisari taikka kerjäläinen, niin määrä sillä pitää olla työllä ja touhullakin.
— Milloin sinä olet nähnyt Uuraan määrää pitävän?